MUISTOIN VUODEN 2013 JÄLKEEN
Chillasin omassa majoituksessani keskimatkan mallimaaston vieressä. Olin päättänyt, että olisi järkevää pysyä lähempänä kilpailupaikkaa ja välttää liiallista matkustamista joukkueen majoituksesta, koska matkaa oli hyvä 2h kumpaankin suuntaan. Olin suunnitellut kaiken. Tai niin minä luulin… 
Joukkuebussi haki minut kaksi päivää ennen keskimatkan kilpailua ja olimme muuttamassa Airbnb-paikkaamme ja jäämään sinne tulevaa kilpailupäivää varten. Kuinka usein olet saapunut osoitteeseen vain huomataksesi, että puolet talosta puuttuu?! Kuten puolet rakennuksesta purettu maahan. Ei vitsi! Tässä vaiheessa meillä oli vielä toivomme. Ehkä olemme väärässä osoitteessa, ehkä toinen talo odottaa meitä. Kadun toisella puolella oleva naapuri ratkaisi mysteerimme. Annoin hänelle etsimämme paikan nimen. Poika ei puhunut paljoa englantia, joten hän antoi meille kaksi sanaa saksaksi (tai oikeastaan yhden): Ahhh, kaput! Tässä vaiheessa meidän täytyi hyväksyä se - meillä ei ollut paikkaa majoittua yhden päivän aikana keskimatkan lähtöön.
Hektistä surffausta mahtavan varaussivun ja Airbnb:n kautta. Mitään ei ole saatavilla ajomatkan päässä. Huomasin ravintolan tien toisella puolella. Ikkunoista päätellen sillä oli joitain hotellihuoneita yläkerrassa. Nopeat neuvottelut muutamalla eri kielellä ja meillä on alustava varaus ensi yöksi. Joukkueen bussi lähtee suunnittelemattomalle matkalle sprinttiviestin paikkaan. Ainakin sain nähdä kilpailun katsojana. Palasimme melko väsyneinä, menimme nukkumaan ilman kunnollista suunnitelmaa seuraavalle päivälle (tai itse asiassa mitään ruokaan, treeniin tai seuraavan yön järjestelyihin liittyvää).
Seuraava päivä meni miettimällä, kuinka voisimme pestä vaatteet ilman pesukonetta, valmistaa ruokaa ilman pääsyä keittiöön ja tuijottaessa kadun toisella puolella olevia alkuperäisen asunnon raunioita. Teimme myös kevyen harjoittelun pitääksemme paniikkia loitolla ja teimme parhaamme valmistautuaksemme tuleviin kilpailuihin.
Keskimatka.
Tiesin tavallaan, ettei se tule olemaan helppoa keskimatkan karsinnassa ja finaalissa samana päivänä, mutta todelliset olosuhteet ylittivät villeimmät unelmani siitä, kuinka vaikeaksi ja monimutkaiseksi WOC-rata voi olla. 
Tein erittäin vakaan juoksun karsinnoissa. Ainakin 3. viimeiseen kontrolliin, jossa lähdin 180 astetta vastakkaiseen suuntaan 🙈 Tämä "luksus" maksoi minulle minuutin ja sijan 5 parhaan urheilijan joukossa karsintaerissäni. Kylvyn puute uudessa majoituksessamme pakotti minut löytämään upean paikan Jizera-joella vain viiden minuutin ajomatkan päässä uudesta paikastamme. Onnistuin jopa laittamaan jääkylvyn jo jääkylmään veteen. Se toi jalkojani hieman, mutta jouduin hyväksymään jo varhain tosiasian, että fyysisesti en tunne finaaliin yhtään sen paremmin. 
Olin valmis kärsimään, mutta en siinä määrin kuin kurssintekijät suunnittelivat. Aloitin juoksuni pienillä epäröinnillä ja virheillä aivan ohjaimien lähellä, mutta se oli vain osa peliä tämän tyyppisessä maastossa. Vakuutin itseni, että jokainen tekee pieniä virheitä ja jatkoin matkaani maaston ja kurssin läpi. Noin puolessa välissä kävi selväksi, että tässä kilpailussa ei ole vaihtelua eikä helpompia osia. Eräänlainen murtumiskohta oli television ohjaus. Sen löytäminen maksoi minulle vielä 90 sekuntia ja missasin myös seuraavan, koska menetin hermoni hieman. Puhuin vähän itsekseen ja tulin siihen tulokseen, että ainoa tapa päästä maaliin on keskittyä jälleen navigointiin. 50 minuutin taisteluni vei minut sijalle 32. Pidän sitä edelleen menestyksenä, koska tällä kertaa mikä tahansa sijoitus finaalissa oli ansaittava hikellä, verellä ja ehkä jopa kyyneleillä. Minulla oli hiljainen tavoitteeni päästä top15:een. Tällä kertaa se oli minulle liian vaikeaa ja ilman suurimpiakin navigointivirheitäni olisin pysynyt tavoitteeni ulkopuolella. Yksinkertainen ja selkeä – täytyy olla paljon vahvempi voidakseen nauttia ja hallita tällaista tehtävää.
Mutta takaisin todellisiin seikkailuihin. Seuraavana päivänä muutimme viimeiseen WOC-majoituspaikkaamme. EI! Aluksi - emme saaneet varaamaamme paikkaa. Sen sijaan meidät vietiin hiljattain kunnostettuun rakennukseen muutaman sadan metrin päässä Ceska Lipassa. Näytti kunnolliselta, tilavalta, koko toinen kerros meidän käyttöön. Ainoa ongelma oli pesukoneet - saimme käyttää niitä seuraavasta päivästä alkaen. Ostin taloussaippuaa ja päivitin taitojani vuodesta 2012, kun pesin kaikki varusteeni kylpyammeessa. Melkein luulimme, että pääsimme tästä eroon, mutta muutaman tunnin omistaja tulee ja ilmoittaa, että emme saa käyttää vettä. Ilmeisesti kaikki jätevedet ovat menneet suoraan ensimmäiseen kerrokseen. En nähnyt ”rikospaikkaa”, mutta valmentajamme Jari vahvisti, että heidän toimistonsa ensimmäisessä kerroksessa oli kirjaimellisesti kelluva paskasta. Tässä vaiheessa itken naurusta. Syy, mitä muuta voit tehdä. Ei suihkussa käymistä, ei ruoanlaittoa, ei pissaamista etkä uskalla edes ajatella kakkakakkaa. Ratkaisu?! Voimme muuttaa siihen taloon, joka meillä alunperin oli varausta varten, mutta siellä nukkuu jo muita ihmisiä. Lupaus on saada koko esitys kuntoon seuraavan päivän aikana kun olemme viestikilpailussa. Punnitsen vaihtoehtojani ja päätän jäädä, mennä kusille ja välttää kaikkien tavaroideni siirtämistä kahdesti.
Rele
Teimme parhaamme teeskennellen, ettei majoitusongelmiamme ollut. Nöyrä tavoitteemme oli saavuttaa "yksinumeroinen luku", joka oli realistinen lähestymistapa, ja melkein onnistuimme siinä. Arturs Paulinsin vahvan ensimmäisen osaottelun jälkeen olimme taistelussa useimpien top10-joukkueiden kanssa. Taistelin vauhdin kanssa useimpien radan teknisten osien aikana ja olin erittäin iloinen saadessani tavata juoksijoita otsalamppujen kanssa löytääkseen tieni pimeässä metsässä. TV-tarpeiden vastaamiseksi viesti pidettiin hyvin myöhään illalla ja näkyvyys oli selvästi ongelma jopa toisen osuuden puolivälistä alkaen. Jälleen jotain, johon ei voi valmistautua edes 15 vuoden kokemuksella. Television merkitys lajissamme on kiistaton ja järjestäjien yksinkertaiset neuvot ajovalojen käyttöön olisivat ratkaisseet ongelman.
Rudolfs Zernis viimeisellä osuudella sai meille yhden sijan ja 10. sija planeetalla Maa oli hyvin ansaittu. Hyvä tulos, mutta ei juhlaa. 
Väsyneinä, nälkäisinä ja hieman pettyneinä olimme matkalla "kotiin", mutta illan hauska osa oli juuri alkamassa. Saimme viestin omistajalta, että he eivät ole saaneet kuntoon majoitusta ja meidän on muutettava kerran voittoon. Kyllä, kuulit oikein. Kello oli noin 23, kun palasimme ja kaikki piti viedä toiseen taloon jälleen. En voi oikein kertoa, kuinka tuhoisaa se oli seuraavana päivänä pitkän matkan juokseville urheilijoille, koska en ollut heidän joukossaan, mutta taatusti kello 1 nukkumaanmeno ei auttanut toipumaan tämän mestaruuden vaativimpaan kilpailuun. Heräsin kaatamaan vähän iloisena, ettei minun tarvitse juosta 100+ minuuttia kisassa. Kuulostaa typerältä, mutta totuus on kohdattava jossain vaiheessa. Vai oliko se ikä?! Aivan sama. UNOHDA KOKO JUTTU!