Tarinani IGTISAn kanssa
IGTISA on autoliike ja huoltopalvelu Siauliaissa, Liettuassa, ja sen perusti Dainoras Saunorius, yritysjohtaja ja seuran omistaja, jonka intohimo suunnistusta kohtaan on muuttunut Baltian maiden ainoaksi ammattisuunnistusseuraksi. Seuran nimi tulee hänen poikiensa nimien alkukirjaimista.
Dainoras on auttanut minua suuresti suurimman osan senioriurastani. Hän ei ole tukenut minua vain yrittäessäni kiivetä tuloslistalle suurissa mestaruuskilpailuissa, vaan hän on myös ystävänä hyvinä ja ei niin hyvinä aikoina.
Ensimmäinen kilpailuni IGTISAlla oli vuonna 2015, se oli Liettuan seuraviesti, ja Vilius Aleliunas pyysi minut mukaan heidän joukkueeseensa Baltian tuolloin parhaaksi junioritytöksi. Se oli myös ensimmäinen voittoni seuran kanssa.
IGTISA on aina koostunut enimmäkseen huippujuoksijoista. Alunperin ajatuksena oli kehittää vahva ja kilpailukykyinen miesten joukkue liettualaisten ja muiden Baltian juoksijoiden kanssa suuriin viestiin, kuten Jukolaan ja 10Milaan, mutta lopulta myös naisten joukkue koottiin.
Jatkoin Liettuan seuraviestien juoksemista heidän kanssaan vuoden 2017 loppuun asti, mikä oli minulle loistava vuosi kansainvälisissä tuloksissa. Otin suuria askeleita kehityksessäni huippu-urheilijana, lähinnä Latvian WOC 2018 -kilpailuun valmistautumisemme ansiosta. Vuoden 2017 lopussa minut pyydettiin IGTISAn naisten joukkueeseen päätavoitteena Venlan viesti.
Olin aiemmin juossut useissa ruotsalaisissa seuroissa, mutta en koskaan tuntenut olevani osa joukkuetta. Se, että minua katsottiin "joksi itäeurooppalaiseksi tytöksi", oli kunniamerkki, jota minun piti aina kantaa mukanani, ainakin silloin, kun en ollut vielä todella kilpailukykyinen. IGTISAan tulo tuntui kuin olisin tullut kotiin. Olin henkisesti paljon paremmassa paikassa suoriutuakseni sillä tasolla, jota harjoittelin. Olimme kaikki tasa-arvoisia riippumatta siitä, mistä tulimme. Ensimmäisessä Venla-viestissäni vuonna 2018 IGTISAlla olin 3. osuudella ja Sandra Pauzaite tuli vaihtoon 2. sijalla. Olin niin hermostunut, mutta myös niin valmis siihen. Tein hyvän kilpailun ja annoin vain Simone Nigglin ja Marika Teinin ohittaa itseni vaihtaen neljänneksi. Pystyimme varmistamaan TOP10:n ja sijoittuimme 9. sijalle Gabija Razaityten viimeisen osuuden jälkeen. Vuotta myöhemmin vuonna 2019 nousimme vielä yhden sijan ja sijoituimme 8. sijalle. Vuoden 2019 lopussa Hanna Wisniewska ja Elza Ķuze (tuolloin vielä nuori) liittyivät seuraan ja joukkueemme alkoi näyttää hyvältä, mutta vain "paperilla", koska emme voineet harjoitella säännöllisesti yhdessä ja kukaan, joka voisi järjestää säännöllisiä harjoitusleirejä. Itse asiassa kerhoon liittymisestäni vuonna 2017 aina syksyyn 2022 asti meillä oli vain pari kertaa mahdollisuus treenata yhdessä, kun saavuimme muutama päivä aikaisemmin Venlaan kesäkuussa. Alussa se oli ihan ok, mutta ajan myötä tiesin, että tarvitsin lisää, jos haluan kasvaa. Vuonna 2021 useat suomalaiset ja myös norjalaisseura tarjosivat minulle liittymistä heihin, mutta Dainoras oli erittäin vakuuttava ja suostuin jäämään. Tuolloin valmistauduin enimmäkseen sprinteihin, enkä muutenkaan juoksu paljoa metsässä.
Vuonna 2022 muutoksen tuuli puhalsi sisään. Lyhyesti sanottuna - tällä hetkellä IGTISA koostuu vain naisjuoksijoista, meillä on vihdoin valmentaja ja asiat näyttävät valoisammalta kuin koskaan. IGTISA-valmentaja Dawid Stefanski, Hannan aviomies ja aiemmin valmentanut Puolan maajoukkuetta, aloitti työskentelyn IGTISAn kanssa syksyllä 2022. Aleksandra Hornik ja puolalainen juniori Hanna Sudol (kutsumme häntä pieneksi Hannaksi) liittyivät joukkueeseen viime vuoden lopussa. kaudella, ja myöhemmin myös toinen latvialainen Laura Puķīte. Ensimmäistä kertaa meillä oli kaksi naisten joukkuetta Venlan viestien lähtöviivalla ja muutama juoksija on liittymässä joukkueeseen pysyvästi. Kenelläkään meistä ei ole yksittäin mahtavia tuloksia tai mitaleja kansainvälisellä näyttämöllä, mutta se tuntuu taikaalta, kun olemme kaikki yhdessä. Harjoittelimme paljon yhdessä viime talvena, leirejä oli joka kuukausi. Olen ollut mukana monissa erilaisissa naisjoukkueissa sekä maajoukkueessa että seuroissa ja olen tullut siihen tulokseen, että hyvin menestyvä joukkue koostuu samalla tasolla ”vibeleistä” ihmisistä, jotka ovat samanlaisia. luonnetta, älkää luoko draamaa ja tuntekaa olonsa hyväksi toistenne seurassa. Hyvin esiintyminen tuntuu enemmän haasteelta, kun sitä ei ole, vaikka joukkueessa olisi huippujuoksijia. Olen niin onnekas ja onnekas, että minulla on tällä hetkellä sellaisia ihmisiä ympärilläni, ei vain tiimissä vaan myös perheessäni.
Voitto Suomen viestiliigassa huhtikuussa oli vain pieni askel tiellä, mutta se osoitti, että olemme kehittyneet harppauksin ja antoivat meille kaikille suuren itseluottamuksen. Saimme TOP10-tuloksia sekä 10Milassa että Venlassa , sijoittuen 8. ja 9. sijalle , mutta tiedän, että meillä on vielä näytettävää. Kiitos, tytöt, että olette tällä matkalla kanssani ja motivoitte minua olemaan parempi versio itsestäni tässä pelissä.
